Oulun Elokuvakeskus ry:n järjestämän XXII Oulun kansainvälisen lastenelokuvien festivaalin kunniavieraaksi saapuu näyttelijä Matti Ranin (lisätietoja ks. liite). Matti Ranin vierailee festivaalin avajaispäivänä Oulussa.

Avajaiselokuvana 17.11. esitetään uusi Disney-elokuva Nemoa etsimässä
www.findingnemo.com, joka saa Suomen ensi-iltansa Oulussa.

Festivaalilla on kilpasarja, erikoissarja, Matti Ranin -retrospektiivi, panoraama ja uusien kotimaisten elokuvien katselmus. Lapsiraati valitsee kilpasarjan parhaan elokuvan, jonka ohjaaja saa 3000 euroa ja Kalevan Tähtipoika-veistoksen. CIFEJ-tuomaristo, norjalainen CIFEJ:n johtokunnan jäsen Eli Stangeland, oululainen lastenmusiikin säveltäjä ja muusikko Risto Järvenpää ja tanskalainen elokuvaohjaaja Aage Rais-Nordentoft, valitsee niin ikään kilpasarjan parhaan lastenelokuvan.

Yleisönäytökset ovat arkena iltaisin ja viikonloppuna kello 10.00 alkaen. Festivaalin internetsivut ovat osoitteessa www.ouka.fi/lef, jossa alustava ohjelma on nähtävillä. Sivuilta löytyy myös kuvia median käyttöön.

MATTI RANIN

Saara ja Helge Raninin teatteriperheeseen vuonna 1926 syntynyt Matti-poika sai ensimmäisen kosketuksen näyttelijän työhön, kun oli mukana alle vuoden ikäisenä elokuvassa Ei auta itku markkinoilla. Vanhempiensa kautta tiiviisti alaa seurannut Ranin aloitti oman uransa parikymmenvuotiaana Kansallisteatterissa isänsä innoittamana.

Varsinaista teatterikoulua Matti Ranin ei käynyt koskaan, vaan oppi ammatin näyttelemällä: haastatteluissa hän onkin osoittanut kiitollisuutensa Kansallisteatterin 40-50 -lukujen ensemblelle. Valtakunnan johtava näyttämö pysyi hänen pääasiallisena työpaikkanaan pitkään, lähes 40 vuotta 80-luvun puoliväliin saakka.

Teatterirooleja Raninille on kertynyt ajan mittaan lähes 200. Myös elokuva työllisti häntä paljon 40-luvun lopulta lähtien, ensimmäinen suurempi valkokangasosa oli Serpin epookkikomediassa Katupeilin takana. Elokuvaohjaajista hän arvostaa eniten Edvin Lainetta ja Matti Kassilaa, niin eri tyylin miehiä kuin nämä olivatkin. Ranin pahoittelee jonkin verran sitä, että joutui esittämään enimmäkseen "kiltin miehen" osia, poikkeuksia linjasta on vähän. Suuren yleisön mieleen lienevät parhaiten jääneet Tuntemattoman sotilaan Kariluoto, Palmu-sarjan Virta sekä Pohjantähden rovasti.

Lastenkulttuurin parissa toimiminen liittyi hänen uraansa varhaisessa vaiheessa, hän muun muassa luki nuortenkirjoja radiossa. Paremmin tunnetaan kuitenkin hänen työnsä lastenteatterin ja televisio-ohjelmien parissa, Ranin perusti vaimonsa Irjan kanssa vuonna 1961 Kasper-teatterin, joka toimi 80-luvulle asti. Saksalaiseen ja brittiläiseen nukkeperinteeseen nojaava Kasperin reipas hahmo tuli tunnetuksi niin näyttämöllä kuin kuvaruudussa.

Raninien lähtökohtana Kasperissa oli leikkimielisyyden välittäminen katsojille, tarinoihin kätkettiin silti opetuskin. Nuket ottivat suoraa kontaktia lapsiin, esityksissä pyrittiin saavuttamaan perheyhteisön tunnelma. Idea teatteriin lähtikin alkujaan kotipiiristä, kun Irja-äiti leikki poikien kanssa: tuosta kehittyi kotiin oma nukketeatteri, joka laajeni sitten suuremmille näyttämöille.

Kasper-teatteri kiersi ympäri Suomea sadoissa tilaisuuksissa. Kasper suoritti "rynnäkön" myös laitosteatterin palkeille: vuosina 1970-73 nuken seikkailuja esitettiin Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä joulusatuina. Lapsikatsojat saivat käyttää puvustosta lainattuja fantasiavaatteita ja mennä seuraamaan esitystä ne päällä.

Nukeilla oli samaten merkittävä osa TES-tv:lle tehdyssä ensimmäisessä kotimaisessa lastenohjelmassa Raninin tv-perhe, lisäksi mukana oli askartelua ja leikkejä. Raninin tv-perheestä kehittyi myöhemmin Niksulan tv -sarja, joka on yhä monien 60-luvulla lapsuuttaan eläneiden lämpimässä muistossa. Kasper pysyi silti kuvaruudussakin johtotähtenä: 70-luvulla tehtiin useita televisioelokuvia, joissa nukke ystävineen vieraili esimerkiksi Hartwallin ja Arabian tehtailla tai tutustui omiin juuriinsa.

Satujen maailma on ollut aina Matti Raninille läheinen, hän on esimerkiksi tehnyt Kirjalitolle kymmeniä äänikasetteja. Toiselta suunnalta sarkaa valottavat hänen lapsille tekemänsä aamu- ja iltahartaudet. Rinnan noiden projektien kanssa alkoi Raninin pitkä ura animaatioelokuvien suomenkielisten äänitysten ohjaajana. Erityisesti muistetaan hänen Disneylle tekemänsä työ - hän vastasi kaikkien Disney-piirrettyjen jälkiäänityksistä vuosina 1975-92, mutta mukaan mahtuu yhtä lailla Warnerin räväkämpiä sankareita tai pohjoismaista tuotantoa.

Tuolta saralta mieluisimmiksi tehtävikseen Matti Ranin mainitsee klassiset sadut Lumikin ja seitsemän kääpiön, Pienen merenneidon sekä Kaunottaren ja hirviön. Dickens-tulkinnassa Mikin jouluaatto Ranin lavensi nautittavasti repertoaariansa esittäessään saitaa Roope Ankkaa. Tuohon liittyy hänen periaatteensa siitä, että nuorelle ikäryhmälle suunnatuissa projekteissa täytyy aina olla kunnon tarinapohja: tekniikka ei auta, jos kertomus itsessään on ontto.

Kasper-teatterin jälkeen Ranin ei suinkaan hylännyt työtään lastenkulttuurin parissa. Hän oli jo toiminut Intimiteatterin johtajana 70-luvun puolivälistä ja jatkoi sen seuraajassa, Teatteri Pienessä Suomessa. Kasperin siirryttyä eläkkeelle lapsille tuli tutuksi uusi nukkehahmo, leppoisa Histamiini-hevonen: Raili Nikkasen käsikirjoituksiin perustuvia Joulukalenteri-sarjoja tehtiin useita, lisäksi ainakin yksi pitempi seikkailu, Histamiini ja merenneito.

Sauli Pesonen

• http://www.ouka.fi/oek